4.2.2007

Aloituksia

Project Spectrumin merkeissä aloitin toissapäivänä musta-valkoisesta Jengasta itselleni perulaismallin pipoa. Siis sellaista, jossa on korvaläpät. Omasta päästäni loin silmukoita ja kudoin 10cm. No jaa, oma pää ei tällä kertaa ollut hyvä mitta, koska aloitus sopi loistavasti puseron helmaksi. Tekele purkuun ja uusi yritys puolella silmukkamäärällä. Nytkin on hieman löysä, mutta ihan kelvollinen. Korvaläpät lepattavat ulospäin, ajattelin vielä virkata reunat ja palmikoida korvaläppien päähän nauhaa. Tiedä sitten, kehtaanko käyttää. Minulle pipot eivät vaan sovi, väärän mallinen pää.

Seuraavaksi aloitin mustasta Isoveljestä pipoa pikkusiskolle. Silmukat omasta päästä ja tekelehän meni sitten viiden sentin päästä purkuun. Kiristi tällä kertaa. Fiksuna keksin sitten kirjoittaa kuukkeliin isoveli pipo ohje ja heh, siellähän heti ekana oli Novitan oma ohje. Eikun uusi määrä silmukoita puikoille ja kutomaan. Yritin pyöröillä, mutta kyllä se vaan niin on, että sukkapuikot sopivat mulle paremmin.
Nyt on vajaa 10cm tehtynä. Ai niin, helmi-maaliskuun väreinähän oli harmaa ja valkoinen, ei musta. No, olkoon. Testaan tuon pipon miehellä, jos kelpaa, niin kudon sitten harmaasta Isoveljestä hänelle.

En olekaan kai koskaan mitään tehnyt Isoveljestä. Se on paljon mukavamman tuntuista kuin 7veikka, toivottavasti niin paljon mukavampaa, että sitä voisi pipona käyttää. Koitin eilen neitille seiskaveikasta kudottua myssyä, ja hyvä että sain sen likalle päähän kun tyttö jo kirkui, että kutittaa kutittaa... No, kiskoin myssyn omaan päähäni (sellainen perinteinen vauvamyssy) ja joo. Kutittaa aivan hirveästi. Tai oikeammin kirvelee, todella inhottava tunne.

Sulkkunen on ollut kärtty koko viikonlopun. Tottakai huomenna on sekä miehellä että minulla tärkeää, jo ajat sitten lukkoon lyötyä menemistä kalenterissa. Ei ihan huomiseksi tarvitsisi pienimmän tulla kipeäksi... Saisinpahan kutoa enemmän...

Aamulla, kun olin saanut Jenga-pipon viimeistelyä vaille valmiiksi, kaivoin pinnasängyn alta seiskaveikkanökkösen ja loin silmukat elämäni ekaan Vaaka-tilkkuun. Aikoinaan olen tehnyt Äiti Teresa-peittoihin tilkkuja, mutta tähän kotimaiseen keräykseen en ole saanut aikaiseksi tehtyä mitään. En edes tiedä, kerätäänkö noita tilkkuja enää mihinkään. Tavoitteena on kutoa tilkku silloin tällöin ja koota niistä kokonainen peitto. Alku ainakin näyttää hyvältä, violetti 20cmx20cm tilkku valmistui jo päivänvalolla.

Ilmoittelen aina välillä könttäsummana grammat. Jos jotain saan kasaan...

Kommentit:
Vaakatilkkuja kerätään jatkuvasti! Lisätietoa esim. täältä:
http://www.vaaka.org/tilkkupeitto.html
 
Olinpas tyhmä, sama sivu oli sullakin linkissä... :D
 
Juu huomasit tosiaan itse, kun kirjoitin ensin tuon tekstin ja jälkeenpäin etsin linkit. Äiti Teresa-peittoihin ei löytynyt linkkiä mistään.
 
Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]





<< Etusivu

This page is powered by Blogger. Isn't yours?

Tilaa Blogitekstit [Atom]