25.2.2007

Loppukiri on alkanut...

Valmista on taas tullut, tässä ensinnäkin taas Ulla pompom-huivi, tällä kertaa itse koolatusta seiskaveikasta toteutettuna. Lankaa oli huikaisevat 36 g ja ajatella, kaikki meni...!

Ja sitten onkin Pelagia-tädin satuhetken vuoro:
Olipa kerran vain lievästi keski-ikäinen rouvashenkilö, joka pääsi vähäksi aikaa töihin nimeltämainitsemattomaan suomalaiseen lankafirmaan. Töissäoloaikana rouvashenkilö sai nauttia lyhyen aikaa ah, niin ihanasta mutta muuten turmiollisesta edusta: hän sai ostaa firman lankoja henkilökunta-alennuksella. Ja kyllä sitä lankaa kotiin kulkeutuikin... No, onneksi työsuhde oli todellakin lyhytaikainen, sillä muuten nykyisin huomattavasti keski-ikäisemmän rouvashenkilön lankavarasto olisi vieläkin suurempi...
Tuon ajan tuomisina rouvashenkilön lankavarastoon kulkeutui varsin paksua ja painavaa nauhalankaa, jolla oli hyvin eksoottinen nimi: Bali. Rouvashenkilö oli kyseiseen lankaan hyvin tykästynyt, ja hankki sitä haltuunsa vaikka minkä värisenä. Kaikkein mieluisin väri oli kuitenkin liukuvärjätty vihreä, jota rouvashenkilö oli napanut mukaansa pussilankana tehtaanmyymälästä jo ennen kuin lanka varsinaisesti edes oli ehtinyt markkinoille. Siitä langasta rouvashenkilö neuloi puseron, mutta kaikeksi onnettomuudeksi siitä tuli aivan liian pitkä.
Pusero hautautui komeron perukoille, kuten tuontyyppisillä epäonnisilla tekeleillä on tapana. Vuodet vierivät, ja langat lisääntyivät rouvashenkilön komeroissa, ja rouva itse kiinnostui enemmän virkkaamisesta kuin neulomisesta. Liukuvärjätty vihreä bali-pusero hautautui yhä syvemmälle, kunnes eräänä päivänä se nostettiin jälleen auringonvaloon, ja tutut kädet ryhtyivät puuhaan: pusero purettiin ja lanka kerittiin takaisin siisteille kerille odottamaan uutta tarkoitusta.
Tulipa sitten vuosi 2007 ja akoi lankahamsterikuukausi. Selkeästi keski-ikäinen rouvashenkilö pohdiskeli, mistä langasta hän voisi toteuttaa kivan puseron, ensimmäisensä moniin vuosiin. Lukuisia lankalaatikoita kaivellessaan hän törmäsi viimein vihreään Bali-kasaan - "tästä minä neulon itselleni puseron!", iloitsi keski-ikäinen rouvashenkilö ja ryhtyi toimeen. Lankahamsterikuukausi kului, monia muita töitä valmistui, mutta vihreä bali-pusero vain sai odottaa valmistumistaan, kunnes tuli kuun viimeinen viikonloppu. Silloin keski-ikäinen rouvashenkilö ryhtyi toimeen: hän neuloi ensin etuosan loppuun, neuloi olkasaumat yhteen ja päätteli hurjan määrän langanpäitä. Sitten hän poimi silmukat toisesta kädentiestä ja ryhtyi neulomaan hihaa. Hiha valmistui tuskastuttavan hitaasti, ja kun se oli puolessavälissä, rouvashenkilö kokeili puseroa päälleen. Voi itku ja hammasten kiristys, hiha oli aivan liian leveä! Hetken aikaa keski-ikäinen rouvashenkilö ajatteli antaa periksi, mutta se kuuluisa suomalainen sisu hänen sisällään kuiskasi: "kyllä se siitä! Olethan sinä jo kerran purkanut kokonaisen puseron, mitäs nyt yksi hihanpuolikas tässä nyt sitten..." Joten rouva puri hampaansa yhteen ja purki hihan.
Hän aloitti uuden hihan, kavensi huikeasti ja sai viimeinkin hihan muotoutumaan sopivaksi. Hän neuloi koko lauantai-illan, ja puolenyön jälkeen oli ensimmäinen hiha valmis.
Seuraavana aamuna hän pesi hampaansa, hörppäsi lasillisen tuoremehua ja asettui sohvalle neulomaan toista hihaa. Ja lopulta sekin valmistui! Keski-ikäinen rouva päätteli viimeiset langanpäät, virkkasi puseron helmaan ja kaula-aukkoon sievät rapuvirkkausreunukset ja niin oli vihreä lanka viimeinkin päässyt uuteen olomuotoonsa:

Ja niin elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka keski-ikäinen rouva, hänen uusi bali-puseronsa sekä rouvan työpaikan hieroja, joka ansaitsi sievät rahat hieromalla neulomisen jumiuttaman selän kuntoon...

Sen pituinen se.

Puseroon kului lankaa 830 g, hermoja vähintäänkin pari kiloa ja aikaa... no, ei puhuta siitä. Lanka on siis pussilangasta kerittyä, kertaalleen purettua ja vielä yksi hihakin piti purkaa... saanko edes marttyyrigrammoja, jos en sääligrammoja saisikaan....???*räpsyti räpsyti* =))))

Ja sitten vielä loppukevennykseksi keskeneräinen hamsterityö:


Tästä tulee isoveljelleni moottoripyöräilyasun alle tarkoitettu kauluri, jota veljeni pyysi tuossa joulunaikaan kauniisti... Project Spectrumin ja lankahamsteroinnin hengessä lankana on kauan laatikoissa pyörinut harmaaraidallinen sekä grafiitinharmaa seiskaveikka.

Tunnisteet: , ,


Kommentit:
*hervotonta tyrskintää* Ei saa naurattaa ylidiktaattoria joka yrittää syödä iltapalaa samalla... Lasketaan puseroon bonukseksi 25 gramman hyvän tarinan lisä. ;)
 
Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]





<< Etusivu

This page is powered by Blogger. Isn't yours?

Tilaa Blogitekstit [Atom]